Perästä kuuluu

27.07.2020

Julkaistu naamakirjassa 30.6.2020

Tutkitaan tutkitaan

Tähän kohtaan laitan nyt vähän erilaisemman päivityskuvan eli suoliselfien. Eipä mahda olla kovin usein julkastu tämmöstä! Ainakin kainuulaisittain varmasti uraauurtavaa! Siitäpä saahaanki aasinsiltaa ite asiaan eli juurikin uranuurtamiseen. Piipahin nimittäin männä viikolla pakoputkitutkimuksissa. Avoimin mielin paikalle kurvasin ja toiminta alkokin saman tien sukkelasti. Siinä sitten asetuin tutkittavaksi ja kahtelin siinä samaa ohjelmaa ruudusta lääkärin kanssa. Sen verran ykstoikkoseksi kävi näkymät että siinä vähän silmiä ummistin. Eipä menny hetki ku lääkäri totesi että polyyppejähän täälä on! JAA ETTÄ MITÄ? Mikähän se semmonen ei mahda olla? Semmosesta oon kuullu ku lampipolyyppi, sehän on joku elukka. Ei kai se nyt jottain elukkaa löytäny minun mahasta? Miten tässä taas näin kävi! Sepähän tuo tietysti selittäs sen ummetuksen jos se elukka on syöny kaikki minun ruuvat. Silimäthän siinä rävähti saman tien auki kun niin säikähin. Ja eikö mitä, parahiksi kerkesin näkemään ku mahanahka nousee ja laskee ihan niinku siellä menis joku elukka tai alienni. Eihän tämä voi olla totta, miten minä taas tämmöseen tilanteeseen oon ajautunu?? Lääkäri siinä saman tien hoitajaa sitten avuksi pyytää, että painella pitäis tuosta mahan päältä. Eikä! Mitä ne meinaa? Kuristaa sen tuosta minun mahanahkan päältä vai? Huomasihan se lääkäri että nyt on potilas aika kalpea ja rauhoitteli siinä sitten että hyvänlaatuisia kasvaimia ne vaan on. Jaha Että VAIN KASVAIMIA!! Ihan oli varma, että on hyvänlaatuisia mutta irti ne kuitenkin repi, että saa patologille näytepalat lähettää. Onpahan hälläkin siellä sitten jotain tekemistä näin sydänkesällä, vaikka nämä onkin varmuudella hyvänlaatuisia. Kyllä tuntu siltä, että nyt takasin lapsuuteen siihen aikaan ku ei vielä tienny mistään mittään. Melkein sanoin että sen elukan kuitenkin ottasin jos saisin valita. Niin tuli mieleen se, kun viitisen vuotta sitten menin lääkäriin kurkkukipua valittamaan ja perusteellisten tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että on selkäytimessä kasvain. Kyllä sillon taas tuntu siltä, että vain minun elämäni on tällaista. Mutta se on sitten eri tarina se.

Analyysia ja tuloksia

Siinä sitten lääkärin kanssa jutusteltiin kaikenlaista ja innoissani kerroin uudesta ketoelämäntavastani. Ja kehuhan se lääkärikin mun suolta oikein terveen ja hyvinvoivan näköiseksi. Lukuun ottamatta niitä polynomeja. Ummetukseen neuvoi ottamaan Vi-Sibliniä, mikä onkin mulle tuttu jo vuosien ajalta. Minä siihen että jos sitä Sorbitolin makuista kun on tämä ketoilu meneillään. Eikäku se suositteli tavallista kun mun ärtyvä suoli ei todennäköisesti siedä sitä Sorbitolia. No eipä tietenkään! Kyllä on tämän vattan kanssa tämä elämä sen verran mutkikasta, että jos olis Stockmannilla taijossain vatsalaukunvaihtoviikot niin arvatkaapa kuka olis siellä makuupussin kanssa jo edellisenä iltana jonottamassa? Sitä se lääkäri sanoi, että niin pieni on hiilarimäärä siinä normi Vi-Siblinissä, ettei haittaa ketoilua. Kaiken kaikkiaan on ihan selvästi tuota kausittaista ummetusta lukuun ottamatta vatsan hyvinvointi selkeästi parantunu, kaikenlainen turvotus ja pöhötys on hävinny samoin ku epämääräiset kivut ja tuntemukset. Ja onhan tässä puolessavuodessa tosiaan painoa pudonnu 12 kg ja vyötäronympärys pienentyny 12 cm. Pois on pystyny jättämään diabetes- ja verenpainelääkkeet.

Rouvakin tykkää

Vireystasokin on ihan eri tasolla ku aiemmin ja entisen 10-12 tunnin yöunien sijaan pärjää aivan loistavasti 6-7 tunnin unilla. Ja sekin kyllä mieltä salaa hiveli, kun rouva tässä iltana muutamana kujerteli silmäkulma kosteana kun oltiin tehty toisillemme rakkauden tekoja, että moon niin maharottoman onnellinen kun sulla on tuo suorituskyky ihan huipussaan. Saattopahan tuo tietysti puhua tuosta pihalla olevasta uudesta kulkupelistä ja sen 450 hepoisesta, mutta ehkei se siitä olis tuossa kohti puhunu. Rouvahan on Pohojammaalta ja sepä se on kuulkaa mielenkiintoista välillä kun pohojalainen ja kainuulainen on saman katon alla. Sillä minäkin siinä ihmettelin että minuako se kehhuu kun ei oo meillä päin ollu tapana enkä osaa kehuja ottaa vastaan. Toisella ei oo ku taivas rajana ja toinen tallaa etteenpäin sillä periaatteella että mitäpä minä täällä, elkää ny minun takia ja kaikki muut täällä tärkeempiä on ku minä. Ja entäpä sitten kun on miehessä puolet Kainuulaista ja puolet Pohjalaista! Niin oon monta kertaa ollu jo menossa maailmalle mainetekoja tekemään, mutta ulko-oven pielessä on vasen käsi tarrannu oven pieleen ja mieli käskeny harkihtemaan vakavasti että kannattaako sitä hötkyillä, entä jos tullee tehtyä virhe? Niinpä on jääny moni asia tekemättä.

Mutta kyllä oon tyytyväinen että tähän ketoiluun, tai kettoiluun niinku meillä siellä kotiKainuussa sanottais, sain lähdettyä mukaan. Takasin en enää entiseen palaa. Kyllä on kannattanu.