Kemikaaliketoilua

Julkaistu naamakirjassa 25.6.2020

Van on se kumma, että miten voipi näin vastustaa! Eipä oo montaa päivää aikaa siitä ku piti hiipparoida Tenat jalassa keskikesää juhlistamassa ja nyt on sitten tilanne ihan päinvastainen! Alkaa jo sekä silmämunat että peräpukamat verestää ja pullistella kun ei mies saa mittään itestään pihalle pyrstön kautta. Ja painokin alkaa nousta kun massaa kertyy väärään paikkaan. Tässä iässä sitä jo kaipailis tasasta ja tyyntä elämää, mutta eikö mitä! Koskaan et tiiä mitä tuopi päivä tullessaan; raikulimaista pyrskähtelyä vai vaanivaa eitapahdumitään -kyttäilyä. On tässä jo muutaman päivän aikana kaikenlaista ehtiny kokeilemaan; magnesiumia on tullu vedettyä silmät viirussa niin, että suupielet on kuorruttunu valkosiksi. Varmaan naapurit kohta käräyttää kokkelibileiden pitämisestä. Oliiviöljyshottejakin sen verran oon siemaillu että sillä määrällä rasvais jo koko naapuruston ipanoiden pyörien ketjut. Ja rouvakin jo alko haukkumaan rasvaiseksi lipeväksi äijäksi ja uhkas piilottaa somevälineet ja oliiviöljyn. Miten se voipi olla miehen elämä näin vaikeeta? Vai onko se vaan minun elämä tämmöstä tahimisen ja vatuloinnin välimaastossa kompastelua? Vai kostaako tuo 50 vuotta hiilariherkkuja saanu pakki nyt tämän elämäntapamuutoksen tällälailla? Mutta eipä oo hätä välttämättä tämän näkönen! Lääketiede saattaapi tulla täyvellisellä ajotuksella hätiin. On nimittäin huomiselle varattuna aika kolonoskopiaan. Eli kurkataan periskoopilla pakoputkeen ja tarkastetaan, jotta onko kaikki kunnossa. Ja sitä varten sain kunnon kemikaalit joilla pitäis alkaa tapahtua! Ihan jännittää, että kumpi voittaa; kapinoiva pakki vai kemia?