Kuka Kotimies?
 

Ei pitäny minusta mittään blogikirjoittajaa tulla. Eikä somevaikuttajaa, jos tämä nyt sitten sitä on. Eipä oo pitkä aika vielä siitäkään, kun mietin, että tohtiiko sitä naamakirjaan päivityksiä tehä. Ja että Instaa en ainakaan käytä. Ja jokaista tykkäämistäkin mietin, että ei kait sitä arvaa tykätä, mitä mahtaa ajatella muut minusta jos sen teen. Ja sydänihastustykkäyksiä nyt ei ainakaan, vielä luuleevat että iskeä yritän. Mutta ei pijä koskaan sanoa ei koskaan, tässä sitä nyt ollaan blogia kirjottamassa ja omaa elämää maailmalle aukasemassa. Sillälailla on tämä haasteellista Itä-Kainuulaiselle ihmiselle kun ei oo tottunu asioistansa muille hirveesti huutelemaan. Mutta onpa sitä tullu maata ja maailmaa kiertäessä opittua avoimemmaksi. Mielenkiintoista on maailman menoa seurata nykyään Pirkanmaalla, täällä kun on niin paljon porukoita joka puolelta.

Iso muutos elämässä tapahtu, kun tuli tämä Korona. Oltiin rouvan kanssa jo muutamaa kuukautta aikasemminkin suunniteltu ja varovasti aloteltu elämäntapamuutosta. Ja erityisesti ruokailutottumuksia tuunattiin. Meinattiin, että ketoilemaan aletaan eli jätetään hiilihydraatit pois ruokavaliosta. Hyvältähän se alustavasti oli meistä kummastakin tuntunu kaikin puolin, kun oltiin jätetty hiilareita vähemmälle, painoa oli hiukkasen pudonnu ja elämänlaatu parantunu. Sitten iski tämä katala viirus meidän elämään sillälailla pahasti, että ensiks rouva joutu töistä lomautetuksi ja pari päivää sen jälkeen minut aivan ykskaksyllättäen irtisanottiin omastani. Siinähän sitten ällisteltiin, että jopas nyt elämä potkasi rajumman puoleisesti. Ja että mitäköhän sitä nyt sitten tehhään. Hetki siinä sitä pähkäiltiin ja päätettiin, että otettaanpa tästä sitten ilo, huvi ja hyöty irti. Ruvettiin ketoilemaan ihan tosissaan ja alettiin tekemään ihan hulluna kaikkia vuosien aikana kertyneitä kotihommia sekä kesämökin rästiin jääneitä puuhia. Ja ollaan oltu kovasti toistemme kanssa.

Tosi hyvin oon minä viihtyny kotimiehenä kyllä, itekin oon vähän sitä ihmetelly. 21 vuotta kerkisin ravata hulluna businessmaailman oravanpyörässä. Kaikellahan se on tarkotuksensa ja joku tarkotus se on tälläkin muutoksella meijän elämässä. Vitsillä siinä jossain välissä rouvalle heitin, että minäpä alan nyt aktiiviseksi somessa, alan tykkäillä toisten päivityksistä ja tehä niitä itekin. Ja Instaakin aloin käyttää. Innostuin sitten muutaman päivityksen tekemään ketoiluryhmäänkin ja ihmiset niistä tykkäsi aika kovasti. Ja alkovat ehottelemaan, että enemmän näitä ja johonkin laita niitä talteen. Olinhan minä jo vuosikausia miettiny, että pitäsköhän minun kirjottaa asioitani paperille. Tai tietokoneelle. Että auttasko ja helpottasko se asioitten käsittelemistä ja hyväksymistä. Kun ei oo tämä elämä aina yhtä ruusuilla tanssimista. On välillä surua ja ahistustakin. Hirveetä stressiä välillä. Sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tuntuu että jatkuvaa toipumista on tämä ihmisen elämä, milloin toivutaan mistäkin; avioerosta, läheisen kuolemasta, stressistä, jet lagista, liiallisesta sihijuomien nautiskelusta ja jos ei muusta niin lapsuuvesta. Lapsuuvesta toipumiseenhan se mennee oikeasti koko ihmiselämä.

Muistan, kun äiti mulle aina sanoi kun nuorena kotoa Itä-Kainuusta lähin kainuulaista rieskaa repussa millon mihinkin; Pohjois-Karjalaan opiskelemaan tai Etelä-Suomeen työmaille tai muille reissuille, että pärjäilehän siellä maailmalla. Minä sille aina vastasin että minä pärjään aina. On se välillä kyllä tuntunu siltä, että ihan on siinä ja siinä että pystyykö kykenemään pärjäämään. Joutuu ihminen välillä ihan äärirajoille jaksamisen kanssa. Sillälailla oon tuumannu, että josko se kirjottaminen olis vähän myös niinku semmosta ihtensä terapioimista. Ja saattashan siitä ehkä olla apua jollekulle muullekin, joka on keskellä vaikeaa vaihetta. Eikä tässä nyt tarkotus oo pelkästään mittään synkistelykirjotuksia kirjotella, hauskaahan se on tämä elämä pääasiassa ja meinaan asioita ainakin koittaa katella naurulasien läpi. Silleen kainuulaisella silmällä.

Tässä näitä kirjotuksia nyt sitten on kaikille luettaviksi. Ketoiluun liittyviä tarinoita pääasiassa nyt aluksi ainakin, mutta myöhemmin meinaan kirjottaa vakavammista ja vaikeammistakin asioista. Kiitos kun tulit vierailulle tänne minun kotisivuille ja toivon että pidät lukemastasi. Ensimmäiset viisi juttua oon alun perin julkaissu naamakirjan Keto -ryhmässä ja siirsin ne tänne muittenkin luettavaksi.